Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka voi tulla esiin toistoina, lukkoina tai venytyksinä. Änkytykseen saattaa liittyä myötäliikkeitä, esimerkiksi pään kääntämistä poispäin tai silmien sulkemista. Ihminen, joka änkyttää, tietää mitä haluaa sanoa, mutta sanat eivät tule niin kuin haluaisi. Änkytystä on kaikenikäisillä ihmisillä, mutta lapsilla se on yleisempää kuin aikuisilla.
Änkytys voi johtaa sanojen, ihmisten tai tilanteiden välttelyyn. Se voi aiheuttaa kielteisiä tunteita, kuten kiukkua, nolostumista tai häpeää. Kouluikäinen lapsi saattaa vältellä viittaamista koulussa änkytyksen vuoksi tai nuori voi antaa änkytyksen vaikuttaa kohtuuttomasti ammatinvalintaan. Toisaalta änkytys voi olla ihmiselle voimavara – asia, jonka ei anna haitata omassa elämässä.
Kaikista lapsista noin viisi prosenttia änkyttää jossain vaiheessa kielenkehitystä. Änkytys menee suurimmalla osalla ohi itsestään, mutta osa lapsista tarvitsee puheterapeutin apua. Kun lapsi alkaa änkyttää, vanhempi saattaa kokea monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Puheterapeutin kanssa juttelu voi selkeyttää vanhemman ajatuksia siitä, miten lapsen änkytykseen kannattaa reagoida.
Änkytyksen takia voi ja kannattaa hakeutua puheterapiaan myös koululaisena, nuorena tai aikuisena. Änkytysterapian tavoitteena voi olla omaksua keinoja puheen sujuvuuden hallintaan tai siihen liittyvien tunteiden, ajatusten tai asenteiden käsittely niin, että elämä änkytyksen kanssa on helpompaa.